maanantai 5. lokakuuta 2015

Pinnoitetun kuparin kanssa leikkimistä


Vanhasta keittiöntuolista tehty kolmas käsi
sekä satunnainen lenkkikoko lupaavat hienoja
lopputuloksia.
Rannekorun saava uhri omistaa lähes
yhtä paksun ranteen kuin omani.
Vaikka lenkit olivat avolenkkejä,
eivät saumat pahemmin raapineet,
vaikka rummutusta ei käytetty.

Emäntä pyysi kiillottamaan hopeiset aterimensa. Haaste otettiin vastaan, tosin kerrostalossa ja köyhänä, työvälineet ovat hyvinkin rajoittuneita.
Tumma hopealusikka on tumma.
















Pienen suunnitteluajan ( 2 viikkoa sohvalla makoillen) ja ympärille katselun jälkeen, olivat oikeat välineet löytyneet:
- Akkuporakone
- Kuituliinaa
- Poranterä
- Sitruunahappo
- Metallin kiillotusvaha

Keittiöstä löytyi sitruunahappojauhetta, jota oli jäänyt kodinkonepuhdistus operaation jäljiltä nurkkiin pyörimään. Jauhetta sekoitettiin veteen niin, että seos oli ~10-15% sitruunahappoa, sitruunahappo mikroon lämmitykseen kunnes höyryä ja kuplia on näkyvillä jonka jälkeen litku oli käyttövalmis. Lusikka happoon lillumaan, jonka jälkeen alkoi työvälineiden koskettelu.

Laitoin akkuporakoneeseen poranterän kiinni, jonka jälkeen terä päällystettiin paksuhkosti kuituliinalla, jotttei terä pääse vahingossakaan naarmuttamaan hopeata. Kuituliinalliseen terään laitoin pienet sipaisut metallin kiillotusvahaa ja työskentely oli valmiina alkamaan.

Lusikka otettiin pois haposta, ja työskentely alkoi; pora täysillä huutaen, käytiin lusikka läpi vuoratulla poranterällä, jolloin kuituliina+vaha "hio" tummuneen pinnan pois. Porausvaiheen jälkeen lusikka hinkutettiin kiiltäväksi puhtaalla kuituliinalla, käsin. Operaatio oli viimein valmis, eikä lusikoita ollut enää jäljellä kuin 23.
Sama lusikka operaation jälkeen.